Yrityksiltä vaaditaan tänä päivänä kestävämpiä liiketoimintakäytäntöjä, ja tuotekehityksestä on muodostunut yhä vahvemmin muutoksen väline. Kokonaisvaltainen ote kestävään kehitykseen edellyttää strategisia kestävyystavoitteita ja sitoutumista, jotka ilmenevät konkreettisina toimenpiteinä ja mittareina.
Intuitiivisesti vaikuttaisi siltä, että Ketterän ohjelmistokehityksen julistus ja siitä johdetut ketterät periaatteet istuvat kestävämpään liiketoimintaympäristöön erittäin luontevasti. Tämä näkyy erityisesti kahdeksannessa periaatteessa: Ketterät menetelmät kannustavat kestävään toimintatapaan. Hankkeen omistajien, kehittäjien ja ohjelmiston käyttäjien tulisi
pystyä ylläpitämään työtahtinsa hamaan tulevaisuuteen.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
"Sanoisin, että ketterässä tuotekehityksessä on osittain kyse oikeiden kysymysten esittämisestä ja työkalujen tarjoamisesta kestävien päätösten tueksi. Meidän tehtävämme yritysvalmentajina on kannustaa jo käytössä olevien menetelmien suosimista, sillä ne mahdollistavat kestävän strategian toteutuksen aina tiimitasolta strategiselle tasolle asti", sanoo Nitorin yritysvalmentaja Linnea Zetterström.
On tärkeää antaa jokaiselle mahdollisuus tehdä tärkeitä päätöksiä ja siten osallistua ympäristölliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyden edistämiseen. Yksi käytännön menetelmä on sisällyttää kestävyyskysymykset retrospektiiveihin – eli tiettyyn vaiheeseen ketterässä metodologiassa, jossa tiimi pohtii, miten tulla tehokkaammaksi, ja säätää sen jälkeen toimintaansa sen mukaisesti. Toinen tapa on integroida kestävyys Valmiin määritelmän (DoD) kriteereihin ja tarkastella esimerkiksi olemmeko onnistuneesti rajoittaneet tämän julkaisun ekologista jalanjälkeä.
Nitorin vanhempi yritysvalmentaja ja kestävän kehityksen insinööri Ari Koli korostaa, että kestävyysajattelu on välttämätöntä juurruttaa myös tuotekehitykseen.
"Ketterä lähestymistapa on aina ollut hyvin ihmiskeskeinen, joten se sopii hyvin yhteen sosiaalisen vastuullisuuden mittaristoon esimerkiksi mittaamaan sitä, miten ihmiset hallitsevat työtaakkaansa", Koli huomauttaa.
Kestävyyden muiden ulottuvuuksien osalta työ on vielä käynnissä. "Konkreettiset toimenpiteet ja välineet, joilla strategiset tavoitteet muuttuvat toiminnaksi, ovat puuttuneet vielä ihan viime aikoihin asti. Muutoksia on kuitenkin ilmassa: esimerkiksi muotoilun puolella on jo nähtävissä kiinnostavia ja tärkeitä lähestymistapoja esimerkiksi planet centric designin kaltaisia käytäntöjä. Tällaisen ajattelun pitäisi levitä myös muille aloille, esimerkiksi tuotejohtamiseen. Yritysten on tärkeää ottaa alallaan edelläkävijän rooli ja kehittää ja tarjota jatkuvasti huipputuotteita. Samalla niiden täytyy asettaa ympäristö- ja yhteiskuntavastuu etusijalle koko liiketoiminnassaan.”
Vaikka ketterät menetelmät voivat osaltaan edistää siirtymää kestävämpiin työskentelytapoihin ja lopputuotteisiin, pitää integraation kuitenkin tapahtua syvemmällä.
”Tuotejohtajuuden valmennukset ja koulutukset muodostavat yhden konkreettisen työkalun, jota hyödynnämme, kun pyrimme juurruttamaan kestävyysajattelua kaikenkattavaksi käytännöksi ", Koli mainitsee.
Haasteena on, että monet yritykset ovat määritelleet kestävän kehityksen osaksi strategiaansa, mutta täytäntöönpano ja konkretia ovat jääneet uupumaan – joskus jopa kokonaan. On myös tärkeää tarkastella asioita laajemmassa kontekstissa kuin vain ympäristönäkökulmasta.
"Hiilijalanjälki on ilman muuta kriittinen osatekijä, mutta sen lisäksi on otettava huomioon myös muita asioita, kuten asiakkaiden mukaan ottaminen ja kehitettävien tuotteiden eettisyys – onko tuote kaikkien saavutettavissa? Tiimitasolla on tärkeää pohtia myös sitä, onko yhteistyö osallistavaa ja työskentelytavat sellaiset, jotka ennaltaehkäisevät loppuunpalamista", Koli sanoo.
Ajattelutavan muutos auttaa alkuun
Kestävän muutoksen polku alkaa ajattelutavan muutoksesta. "Meillä on yleisesti ottaen paljon tietoa, mutta on eri asia, miten onnistumme yhdistämään tiedon käytäntöön tuotekehityksen puolella. On tärkeää pohtia esimerkiksi sitä, seurataanko tuotteiden hiilijalanjälkeä, tai millaisia kannustimia tarjotaan niille, joilla on tarvittavaa osaamista kestävyyteen liittyvien kysymysten ratkomiseksi. Lisäksi relevantin datan puute johtaa siihen, että emme välttämättä tiedä kaikista olemassa olevista ongelmista, emmekä myöskään löydä ratkaisuja", Zetterström sanoo.
Muutosten toteutukseen tarvittavista konkreettisista välineistä on ollut pulaa aivan viime aikoihin asti. Yritysten on kiinnitettävä huomiota myös johdonmukaisuuteen: siihen, miten tuotejohtajat puhuvat kestävyydestä ja miten tuotteiden sekä järjestelmien todelliset vaatimukset täyttyvät. Jos esimerkiksi jonkin järjestelmän on oltava päällä koko ajan, se voi olla ristiriidassa kestävän suunnittelun tavoitteiden kanssa.
Ajattelutapoihimme tarvitaan muutos, ja se alkaa sidosryhmistä.
"Kate Raworthin donitsitalousmallin mukaisesti koko planeetta pitäisi nähdä yhtenä kehitysprosessin keskeisenä sidosryhmänä", Koli kommentoi.
Kestävä kehitys tarkoittaa kokonaisvaltaista muutosta. Kolin mukaan agile-yhteisö on perinteisesti keskittynyt miten-kysymyksen ratkaisuun, eli asioiden tekemiseen nopeammin. Prosessin nopeuttaminen saattaa kuitenkin johtaa yhä useampien ominaisuuksien, tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen, mikä ei aina ole kestävää. Jokaisella koodirivillä on kuitenkin hintansa, olipa se sitten taloudellinen tai ekologinen – kuten on nähty vihreän koodin kaltaisten ilmiöiden myötä.
"Täytyy ajatella kestävästi ja eettisesti: teemmekö asioita vain siksi, että voimme? Pääsemmekö näin toivottuihin tuloksiin? Tätä seuraa perinteinen kysymys siitä, miten. Vaikka voimme kehittää jonkin tuotteen, meidän on kysyttävä pitäisikö niin tehdä ja millaisten tuotteiden kehittäminen on ylipäänsä järkevää."
Yritysten täytyy pohtia näitä kysymyksiä jo validoinnin alkuvaiheessa ja varmistaa, missä määrin kehitteillä oleva tuote tai palvelu edistää myös ympäristöllisiä ja sosiaalisia tavoitteita. Zetterströmin mukaan toinen kriittinen asia, joka usein jää huomiotta, on käytöstä poistaminen. On tavallista keskittyä uusien ja täydentävien järjestelmien kehittämiseen – olipa sitten kyse kokonaan uudesta projektista tai vanhan päivittämisestä.
"Jos puhutaan esimerkiksi yhä toimivista vanhoista järjestelmistä, on tärkeää arvioida, tulisiko vanhat ja mahdollisesti resursseja syövät järjestelmät poistaa kokonaan käytöstä, sillä ne vaikuttavat merkittävästi resurssien käyttöön ja tehokkuuteen," kertoo Zetterström.
Kestävyys ei ole enää vapaa valinta
Perinteinen dilemma, kumpi tulee ensin, talous vai ympäristö, on väistymässä yhä enemmän taka-alalle.
"Meidän on toimittava nyt. Ympäristökriisi on jo täällä. Emme voi keskittyä pelkästään pitkän aikavälin tavoitteisiin, vaan meidän on löydettävä kestäviä, lyhyen aikavälin ratkaisuja pikaisesti", Koli sanoo.
Tämä ajatusmallin muutos heijastuu myös liike-elämään. Yhä useampi yritys on asettanut tiedeperusteisia ja kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Lisäksi tulevat sääntelymuutokset vaikuttavat konkreettisesti kaikenkokoisiin yrityksiin.
Osuuspankin Suuryritystutkimuksen 2024 mukaan 56 prosenttia suuryrityksistä suunnittelee alihankkijan vaihtoa lähitulevaisuudessa, ja 42 prosenttia on jo vaihtanut alihankkijaa kestävän kehityksen tavoitteiden vuoksi.
"Kestävän kehityksen omaksuminen on ilman muuta järkevää liiketoimintaa: yhä useammat yritykset korostavat kestävyyttä ja eettisyyttä ja odottavat toimitusketjunsa noudattavan ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan liittyviä vaatimuksia. Tuotekehityksen on myös seurattava perässä", Koli sanoo.
Vastuullisuus puhututtaa, mutta miten se kytkeytyy digitaalisessa kehitykseen? Artikkelisarjamme avaa konkreettisia tekoja koko matkalta – siis aina designista devaukseen ja strategiasta analytiikkaan.
