Nykyaikaisen arkkitehtuuritekemisen on toimittava ketteryyden ja kokeilemisen mahdollistajana sen sijaan, että se heittäisi kapuloita ketteryyden rattaisiin ja ankeuttaisi tekemistä byrokraattisella valvontakoneistolla. Asioita ei voi kiinnittää etukäteen, mutta isojen arkkitehtuurilinjojen on pysyttävä ohjauksessa, jotta tuotetut ratkaisut istuvat integroituun kokonaisuuteen.
Alati muuttuvassa toimintakentässä nykytilan kuvaus, prosessien mallintaminen ja isot yritystason informaatioarkkitehtuuriharjoitukset eivät enää ehdi tukemaan kehitystä.
Haasteena on löytää oikea tapa tehdä arkkitehtuuria, jolla yhtä aikaa mahdollistetaan ketterä kehitys ja samalla ohjataan tuotoksia kohti suunniteltua kokonaisuutta. Suunnitelmien tulee olla samanaikaisesti kokonaisvaltaisia että konkreettisia – lisäksi niiden tulee olla jatkuvasti ajan tasalla. Alati muuttuvassa toimintakentässä nykytilan kuvaus, prosessien mallintaminen ja isot yritystason informaatioarkkitehtuuriharjoitukset eivät enää ehdi tukemaan kehitystä.
Arkkitehtuurityössä on oleellista ymmärtää organisaatio kokonaisuutena, mutta samalla pilkkoa ja vastuuttaa arkkitehtuurin suunnittelu mahdollisimman itsenäisiin osakokonaisuuksiin.
Osakokonaisuuksien määrittely ja niiden välisten riippuvuuksien ymmärtäminen on kokonaisuuden toimimisen kannalta avainasemassa. Jaon tulee perustua syvälliseen arkkitehtuuriosaamiseen – pelkkä IT-organisaatiorakenteen tai järjestelmäkartan kopiominen ei tässä riitä. Onnistuneen jaon tekeminen vaatiikin laajaa teknologiatuntemusta sekä kykyä luoda ylätason arkkitehtuurivisio.
Arkkitehtejä ei tulisi kategorisesti jakaa yritysarkkitehteihin, ratkaisuarkkitehteihin tai sovellusarkkitehteihin.
Arkkitehtuurityössä ei kannata haaskata aikaa todellisuudesta irti olevien laatikoiden ja nuolten piirtelylle. Modernin arkkitehdin on oltava teknisesti osaava, teknologiat ja tuotteet hyvin tunteva.
Arkkitehtejä ei tulisi kategorisesti jakaa yritysarkkitehteihin, ratkaisuarkkitehteihin tai sovellusarkkitehteihin. Nämä ovat roolinimikkeitä, joiden välillä arkkitehti liikkuu tarpeen mukaan. Organisaatiossa ei tulisikaan enää olla tarvetta eriliselle arkkitehtuurin hyväksymisprosessille.
Osakokonaisuudesta vastaava domain -arkkitehti suunnittelee vastuualueensa kokonaisarkkitehtuuria, mutta toimii myös ratkaisuarkkitehdin roolissa osakokonaisuuteen kuuluvissa kysymyksissä. Samoin ratkaisuarkkitehtien on hyvä olla välillä sovellusarkkitehtina tai lead developerina jossain tiimissä. Vaikka arkkitehtuurirooleja vaihdetaan lennossa, ei se tarkoita, että kaikkien tulisi osata kaikkea. Arkkitehdit toimivat itseohjautuvana tiiminä. Erikoistuminen on luonnollista ja jopa rohkaistavaa, kunhan varmistetaan, että riittävä osaaminen perusasioista säilyy.
Jatkuva avoin dialogi kehittäjien kanssa tapahtuu automaattisesti, kun arkkitehdit ovat kiinteästi mukana kehittämisessä. Tällä myös varmistetaan arkkitehtuurityön ketteryys, koska arkkitehdit näkevät tulevat tarpeet heti, kun ne ilmaantuvat. Tämä on näppärä tapa varmistaa, että arkkitehdeillä säilyy osaaminen teknologioista.
Lue lisää aiheesta: Arkkitehtuuriohjauksen dilemma
Tommi Laitila on kokenut yritysarkkitehti sekä ketterien ja lean -menetelmien valmentaja ja kouluttaja. Tommi on myös yksi Nitorin perustajista ja Nitorin teknologiajohtaja. Kestävän digitaalisen kehityksen lisäksi Tommi suhtautuu intohimoisesti purjehdukseen ja koripalloon.
