Organisaation toimintakyky muuttuvassa maailmassa ei ole itsestäänselvyys, vaan taito, jota voi kehittää.
Ei päivääkään ilman muutosta, huokailee yksi jos toinenkin. Muutostahtia kiihdyttää teknologian kehitys, mutta myös monet muut asiat vaikuttavat arjen kokemukseemme jatkuvan sopeutumisen tarpeesta. Ilmastonmuutos, talouden painopistealueiden muutokset ja ekologisten arvojen nousu ovat asioita, jotka vaikuttavat useimpien meistä työhön, tavalla tai toisella.
Muutos on pelottavaa, sillä siihen liittyy hallitsemattomuutta. Hallinnan tunne on keskeinen inhimillinen tarve, jota aikamme haastaa. Yksi keino lisätä hallinnan tunnetta on resilienssikyvyn kehittäminen.
Resilienssillä tarkoitetaan kykyä selvitä muutoksista ja menestyä epävarmuuksista huolimatta.
Sekä yksilöt että organisaatiot voivat kehittää resilienssiään. Kun yksilön resilienssi kehittyy, kasvaa myös hänen yksilöllinen kykynsä sietää muutosta. Muutoksen tuomat haasteet ovat kuitenkin yhä useammin monimutkaisia, kompleksisia tai jopa kaoottisia. Niihin ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua.
Organisaatiotason resilienssi taas syntyy siitä, että yhteisö oppii tekemään tolkkua ympäröivästä maailmasta ja ratkomaan eteen tulevia ongelmia yhdessä. Resilienssin kehittäminen tuo organisaatiolle huomattavaa etua. Salaisuus piilee siinä, että resilientti organisaatio pysyy toimintakykyisenä muutoksissa, se toipuu muita nopeammin, ja sopeutuu paremmin uusiin olosuhteisiin.
Resilientti organisaatio on valmiimpi ottamaan maailman vastaan sellaisena kuin se tulee, hätiköimättä, panikoitumatta ja ajattelematta, että ”taas yksi muutos”. Organisaation resilienssi onkin yhteydessä hyvinvointiin, sillä se tarjoaa ympäristön, joka mahdollistaa sopeutumisen myös haastaviin tilanteisiin*. Siitä on havaittu olevan organisaatioille myös taloudellista etua paremman kassavirran, kannattavuuden ja tuottavuuden kautta**.
Resilienssin kehittäminen tukee luontevalla tavalla myös ketterien organisaatioiden toimintaa – ohessa kolme esimerkkiä:
Kun organisaation tilannetietoisuus ja kyky katsoa tulevaisuuteen kehittyvät, myös portfolion hallinta ja priorisointi helpottuvat.
Kuten ketteryys, myös resilientti toiminta edellyttää jatkuvaa tiedon ja osaamisen jakamista siten, että ne ovat turvattua yhteistä omaisuutta.
Päätöksenteon madaltaminen eli vallan ja vastuun antaminen sinne, missä on asioista parasta tietämystä, yhdistää sekä resilienttiä että ketterää tekemistä.!
Lähteet
*Kuntz et al. (2016): Resilient employees in resilient organizations: flourishing beyond adversity. Industrial and Organizational Psychology: Perspectives on Science and Practice, 9 (2), 456-462.
**Stephenson (2010): Benchmarking the resilience of organizations. Doctoral thesis, University of Canterbury, NZ; Ortiz de Mandojana & Banjal (2016): The long term benefits of organizational resilience through sustainable practices. Strategic Management Journal, 37, 1615-1631.
Minna Janhonen on organisaatioiden kehittämisen ja henkilöstöjohtamisen asiantuntija, joka valmentaa yrityksiä lean- ja agile-menetelmien saloihin.
